Opiskelemaan?

Kun lapsi täyttää seitsemän vuotta hänellä alkaa oppivelvollisuus; velvoite, joka takaa luku- ja laskutaidon jokaiselle suomalaiselle. Velvoite jatkuu aina siihen asti, kun henkilö täyttää 18 vuotta. Peruskoulu käsittää yhdeksän luokkaa, joilla henkilölle opetetaan elämää varten tuiki tavallisia taitoja – lukemista, laskemista, yleistietoja ja näin edelleen. Kaikkihan tämän tietää – miksi tällaista kerron? No ihan vain muistin virkistämiseksi.

Peruskoulun jälkeen tulee eteen valinta – lähteäkö kouluttautumaan ammattiin ammattikoulussa vaiko opiskella lukio-opinnot lukiossa ja näin saavuttaa ylioppilastutkinnon tarvitsemat tiedot ja taidot ja valkolakki – vai ehkäpä pitäisikö lukea nämä kaksi tutkintoa yhdessä ja samassa tutkinnossa, niin sanotussa yhdistelmätutkinnossa, ja näin saada sekä ylioppilastutkinto, että ammattitutkinto samaan aikaan. Jokaisessa vaihtoehdossa on puolensa – ammattitutkinto oikeuttaa hakemaan ja saamaan työpaikkoja ja oikeaa palkkaa. Ylioppilastutkinto puolestaan valmentaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarvitsemiin taitoihin ja kasvattaa opiskelijan yleissivistystä. Näiden kahden tutkinnon yhdistelmä tietenkin on varmastikin hieman raskaampi, kuin vain toinen kerralla, mutta onhan siinä toki molempien tutkintojen edut samassa. Tämä peruskoulun jälkeen. Peruskoulun jälkeiset, lukio ja ammattikoulu, antavat myös pätevyyden hakea jatko-opintoihin kolmansien asteiden oppilaitoksiin.

No mitäpä sitten, kun olet joko ylioppinut tai valmistunut ammattiin? Mihin sitten? Vaihtoehtoja on monen moisia. Yliopisto, ammattikorkeakoulu, ulkomailla opiskeleminen, välivuosi töineen tai ulkomaan matkoineen… Vain taivas on rajana.
Yliopistoon hakeminen alkaa yleisesti ottaen keväisin. Jokaisella opiskelualalla on omat hakuaikansa ja omat –lomakkeensa, jotka tulee selvittää ja hoitaa itse. Jokaisella oppialalla on myös omat pääsykokeensa, joihin tulee lukea alan kirjallisuutta. Pääsykokeisiin valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin – useimmiten oppiaineisiin on useita kirjoja luettavina, joista tulee kysymyksiä pääsykokeeseen. Nykyisin pääsykokeissa voi olla myös aineistokysymyksiä, joiden aineisto saadaan vasta pääsykoetilanteessa ja johon vastataan koetilanteen tutustumisen perusteella. Yliopistoihin on todella kova kilpailu, keväällä 2005 noin 40 prosenttia kyseisen kevään abiturienteista sai opiskelupaikan. Yliopisto-opiskelu on hyvin itsenäistä ja omasta opiskelusta tulee pitää huoli. Pääsääntöisesti opiskeluaika on Bolognan uudistuksen jälkeen viitisen vuotta ja ylempi korkeakoulututkinto käsittää 300 opintopistettä.

Ammattikorkeakoulututkinto kestää sekin useampia vuosia. AMK:iin hakemisen edellytyksenä on ammattikoulu- tai lukio/ylioppilastutkinto. Opintojen laajuus on yleisesti ottaen 210 ja 240 opintopisteen välillä. Hakeminen AMK:iin ei eroa suuresti yliopistoon hakemisesta. Hakupaperit, pääsykokeet, pääsykoevaatimukset ja näin edelleen täytyy tilata täyttää ja lähetellä määräpäiviin mennessä. Pääsykoevaatimuksiin voi kuulua joku kirja, josta tulee kysymyksiä. Useimmiten kuitenkin pääsykoe koostuu esimerkiksi kemian tehtävistä tai laskuista – riippuen toki alasta, mille hakee.
Yliopiston ja ammattikorkeakoulun erona voisi pitää eri lähtökohtia – ammattikorkeakoulu on käytännönläheisempää ja valmistaa käytännön osaajia ja suunnittelijoita tekniikan alalle tai moniosaajia suunnittelualoille. Yliopistosta valmistuu "paperin pyörittelijöitä" asiantuntijoiksi hallintoon ja vastaaviin. Hieman toki pelkistäen, mutta pääosin näin. Ammattikorkeakoulujen hyvinä puolina pidetään yleisesti sitä, että opiskellaan käytännössä ammattiin ja saadaan käytännön kokemusta työstä työharjoittelujen ja oppituntien muodossa. Yliopistossa opiskelu puolestaan on jaettu luentoihin, joilla on kerralla satoja henkiä ja näin ollen opiskelu on paljon abstraktimpaa ja ehkä vaikeampaakin – ainakin käytännönläheisyys ja työharjoittelu on minimissä yliopisto-opinnoissa.

Ulkomaille opiskelemaan lähteminen ei ole nykyisessä maailmassa isojen ponnistusten takana, Euroopan unionin sisällä kun saa mennä ja tulla melkeinpä miten tahtoo. Internetistä löytyviä palveluja kannattaa käyttää hyväkseen – tietoa ja käytännön vinkkejä sekä palveluita, joiden kautta voi hakea helposti yliopistoihin ympäri maailman löytyy hakukoneista helposti. Ulkomaille pääsee myös suomalaisten korkeakoulujen vaihto-ohjelmissa, joista kannattaa ottaa selvää, jos opiskelee jossakin suomalaisessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ulkomaan opiskelusta on hyötyä tulevassa työelämässä – eletäänhän tässä kansainvälistyvässä maailmassa, joka arvostaa kielitaitoa ja kansainvälisiä suhteita. Ulkomaan opiskelu on myös varmasti hieno kokemus ja kasvattava vaihe elämässä, jota kannattaa harkita vakavastikin.

Teksti: Jaakko Joki